Kirjaudu

Oman oppimistyylin löytäminen avaimena oikikseen

Tässä blogissa ensimmäisen vuoden opiskelija Nea kertoo omasta hakukokemuksestaan ja polustaan kohti opiskelupaikkaa oikiksessa. 

 

Muistan miettineeni oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakemista ensimmäisen kerran jo yläkoulussa. Haaveammattinani tuolloin oli asianajaja ja tavoite pysyi yläkoulun läpi mielessä lukioon asti. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen aloin kuitenkin epäröimään ja pidinkin kaksi välivuotta töitä tehden, samalla yrittäen tehdä päätöksen eri koulutusvaihtoehtojen välillä. Kaikista vaihtoehdoista oikis tuntui kuitenkin edelleen kiinnostavimmalta, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Oikeustieteellisen koulutuksen monipuolisuus ja lukemattomat työmahdollisuudet ovat yksiä monista syistä miksi päädyin hakemaan kyseiseen tiedekuntaan. Oikeustieteellinen koulutus antaa valmiudet moneen eri työtehtävään, eikä varsinkaan opintojen alkuvaiheessa tarvitse vielä tietää esimerkiksi millä oikeudenalalla haluaisi työskennellä.

 

Ennen ensimmäistä hakukertaani oikeustieteelliseen tiedekuntaan googlailin paljon kokemuksia ja vinkkejä oikikseen hakemiseen liittyen ja löysinkin esimerkiksi erilaisten blogien ja keskustelupalstojen kautta paljon kullanarvoisia vinkkejä omaa pääsykoekevättä ja luku-urakkaa varten. Ovet oikeustieteelliseen eivät kuitenkaan auenneet heti ensimmäisellä hakukerralla, vaan vasta seuraavana vuonna toisella yrittämällä. Ensimmäisestä vuodesta viisastuneena tein toisena pääsykoekeväänä hyvissä ajoin ennen pääsykoekirjojen julkaisemista itselleni realistisen lukusuunnitelman, jota tulisin noudattamaan. En merkannut suunnitelmaani tarkkoja päivittäisiä lukutuntimääriä, vaan rakensin lukusuunnitelmani asioiden opettelun kautta: ensimmäisen lukuviikon pyhitin kokonaiskuvan saamiselle ja isojen asiakokonaisuuksien hahmottamiselle ja laajat kokonaisuudet ymmärrettyäni lähdin opettelemaan yksityiskohtia ja poikkeuksia. Itse pidän tärkeänä sitä, että lukusuunnitelma on realistinen ja vaikka lukemista on todella paljon, on tärkeää muistaa myös levätä ja jättää päivästä aikaa rentoutumiselle. Itse luin noin 8-10 tuntia päivässä, mutta muutaman kerran pidin kevyempiä lukupäiviä, jolloin luin hieman vähemmän.

 

Suurin (ja omasta mielestäni tärkein) ero ensimmäisen ja toisen hakukertani välillä oli juurikin kunnollisen lukusuunnitelman tekeminen ja siinä pysyminen ja itselle sopivan oppimistyylin löytäminen. Ennen luku-urakkaan ryhtymistä mietin erilaisia oppimistapoja ja -tyylejä, joiden avulla itse opin parhaiten ja hyödynsin erilaisia menetelmiä lukiessani. Tein esimerkiksi kirjojen sisällysluetteloiden avulla aihealueista käsitekarttoja, sillä näkömuistini ansiosta opin asiat paremmin visualisoimalla ne. Lisäksi kirjoitin muistiinpanoja, post it -lappuja, tein kirjoihin alleviivauksia ja muita merkintöjä, luin kirjoja ääneen ja kertasin aiemmin opittua. Esimerkiksi sisällysluetteloa selaamalla on helppo palauttaa mieleen, mitä kunkin otsikon tai väliotsikon alla lukee ja mitä kaikkea vastaukseen tulisi sisällyttää, mikäli aiheesta kysyttäisiin kokeessa.

 

Ensimmäisenä hakuvuotenani kävin LexKurssien Teho-kurssin, jolla opituista taidoista esimerkiksi oikeudellisen tekstin lukemiseen liittyen oli valtavasti hyötyä myös seuraavana hakuvuonna. Toisena hakukeväänä valitsin LexKurssien palapelikurssin vaihtoehdoista itselleni monivalintapelin, pienryhmäopetuksen ja harjoituspääsykokeet. Erityisesti harjoituspääsykokeista on suuri apu, sillä niiden avulla pystyy testaamaan omaa oppimistaan ja hiomaan esimerkiksi vastaustekniikkaa oikeaa pääsykoetta varten. Monivalintapeli oli myös hyödyllinen varsinkin silloin, kun lukeminen tökki – sen avulla sai ”tauon” pelkästä kirjojen pänttäämisestä, mutta kuitenkin käytti ajan hyödyksi. Kursseilta sai luku-urakan aikana myös tärkeää henkistä tukea ja kannustusta lukemiseen. Hakuprosessi oikikseen on rankka ja lukemista on paljon, mutta unelmien opiskelupaikka on kuitenkin ehdottomasti kaiken sen arvoinen!