Kirjaudu

Unelmien tavoittelussa ja niiden saavuttamisessa on oma taikansa!

 

Hei!

Olen Aino Mutikainen, 22-vuotias kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta ja juristin urasta alkoi kypsyä jo yläasteikäisenä käräjäoikeudessa vierailun myötä, ja lukiossa tein lopullisen päätöksen hakemisesta. Koska kotiseudullani Tampereella ei ole oikeustieteellistä, tuli eteen myös pohdinta siitä, mihin kaupunkiin hakisin opiskelemaan. Myönnettäköön, että en millään muista enää, mikä oli se ratkaiseva peruste, jonka myötä päädyin aikanaan juuri Turkuun hakemaan. Joka tapauksessa en voisi olla enempää tyytyväisempi paitsi alavalintaani, myös kaupunkiin ja yliopistoon, jossa opiskelen.

Hakuprosessi

Ensimmäinen hakukerta

Pääsin sisään tiedekuntaan toisella hakukerralla. Jälkikäteen ajateltuna ensimmäisellä hakukerralla tein (muun muassa) sen virheen, että käytin aivan liian kauan aikaa muistiinpanojen tekemiseen itselleni väärällä tekniikalla. Omien muistiinpanojen tekeminen on loistava oppimiskeino, mutta sanasta sanaan kirjan kopioiminen ei ainakaan minulla toiminut - muistiinpanojen tekemisessähän jujuna on nimittäin tiedon prosessointi. Kannustaisinkin siis muistiinpanoja tekeviä rohkeasti kirjaamaan ylös esimerkiksi avainsanoja, kappaleen teemoja tai ydinlauseita suoran tekstin kopioimisen sijaan. Itse ainakin koin pääsykokeeseen lukiessani, ja koen edelleen opiskellessa, että jos muistaa jonkin kappaleen avainsanat / teemat, on pääsykokeessa helpompaa alkaa rakentaa tekstiä niiden ympärille verrattuna siihen, että olisi opetellut vain virkkeitä toisensa perään.

Toinen hakukerta

Ensimmäisen hakukerran karvaan pettymyksen jälkeen olin pitkin välivuotta pohtinut sitä, mikä meni viimeksi pieleen. Edellisestä keväästä oppineena valitsin aiempaa valmennuskurssiani tiiviimmän LexKurssien Viikonloppukertaus-kurssin, tilasin harjoituspääsykokeet, luovuin erillisten muistiinpanojen tekemisestä ja luin alusta asti melko paljon, mutta kuitenkin nousevin lukutunnein.  

Oma tyylini oli lukea kirjat kolme kertaa läpi (lisäksi toki jo opitun kertausta päivittäin) huolella ja se tuotti tulosta. Ensimmäisellä kerralla luin kirjat muutamassa päivässä läpi. Muistan, että ensimmäisellä lukukerralla kirjat tuntuivat olevan kirjoitettu aivan jollain muulla, kuin suomen kielellä. Tunnetta ei kannata säikähtää, vaan jatkaa sinnikkäästi lukua. Juridiseen kirjoittamistyyliin tottuu kuitenkin nopeasti ja prosessin edetessä aluksi vaikealta tuntuneet kohdat selkenevät kyllä.

Toisella parin - kolmen viikon jaksolla luin kirjat toisen kerran läpi värikoodeilla alleviivaten ja pyrin ymmärtämään kaiken. Opettelin jo tässä vaiheessa ulkoa joitain määritelmiä ja listoja, ja tein muun muassa käsitekortteja Post-it -lapuilla kirjoihin. Kolmannella lukukerralla pyrin opettelemaan järjestelmällisesti kaiken, mitä en vielä osannut. Tein lyijykynällä mitä erilaisimpia merkintöjä, keksin muistisääntöjä ja tein materiaalipaketin mukana tulleita harjoitustehtäviä. Kiinnitin myös tarkasti huomiota esimerkiksi siihen, mikä on jonkin kappaleen otsikko otsikkokysymysten varalle. Jokaisella lukukierroksella luin aina yhtä kirjaa / päivä, seuraavana päivänä toista ja kolmantena kolmatta.

Lopussa olisi varmasti syytä jättää muutama päivä aikaa puhtaalle kertaukselle, mutta itselläni aika meni niin tiukille, että taisin kerrata vain pääsykoetta edeltäneen päivän ja pääsykoeaamun omia tärppejäni ja sellaisia kohtia, mistä olin vielä epävarma.

Kokemuksia oikisajasta

Kuten alussa kerroin, opiskelen kolmatta vuotta, ja aika on kulunut käsittämättömän nopeasti. Sain jo viime keväänä suoritettua kaikki oikeudenalojen perusteet (joita ovat esimerkiksi eurooppaoikeus, velvoiteoikeus ja rikosoikeus), joten nyt alkusyksystä olen lukenut valinnaisena psykologiaa ja piakkoin minulla alkaa Rikosten tutkinta ja käsittely -erikoistumisjakso. Teen kyseiseltä erikoistumisjaksolta notaarityöni, ja muutenkin rikos- ja prosessioikeus ovat tuntuneet erityisen mielenkiintoisilta oikeudenaloilta. Kevätlukukaudeksi lähdenkin sitten vaihto-opiskelemaan Maastrichtiin, Alankomaihin!

Suurimman osan ajastani vie luonnollisesti tällä hetkellä opinnot. Verrattuna pääsykoekirjoihin, tenttialueet ovat moninkertaiset, eikä yhteen tenttiin ehdi opiskella yhtä tarkasti kuin pääsykokeisiin. Kirjojen parissa vietetyn ajan lisäksi olen ehtinyt osallistua myös muun muassa LexSpexiin olemalla mukana bändissä ja kuorossa. Spex on interaktiivista opiskelijateatteria musiikki- ja tanssinumeroilla höystettynä ja se on oiva esimerkki siitä, mitä kaikkea hauskaa opiskelijaelämä ja ainejärjestö voivat tuoda mukanaan opintojen vastapainoksi.

Lopuksi

Hurjasti tsemppiä ja lukuintoa kevääseen! Urakka voi olla henkisesti raskas, mutta myös palkitseva. Eikä se lopulta ole kovin pitkä ajanjakso elämässä. Prosessi vaatii sinnikkyyttä, mutta sitähän teiltä jokaiselta löytyy. Voin taata, että pääsykokeen jälkeen on itsensä voittanut olo ja unelmien opiskelupaikan saavuttaminen on yksi merkityksellisimmistä asioista elämässä.

 

Vielä kerran menestystä hakuprosessiin toivottaen,

Aino

ps. Uskokaa tai älkää, mutta toisinaan hieman kaiholla muistelen omaa hakuprosessiani. Harvoin elämässä muulloin tulee vastaavaa motivoituneisuutta, tavoitteellisuutta ja itsensä ylittämistä eteen! Unelmien tavoittelussa ja niiden saavuttamisessa on oma taikansa.