Kirjaudu

Voiko pääsykokeisiin lukea liikaa?

 

Hei, olen Fanni Rapala ja aloitin opintoni Turun oikiksessa syksyllä 2020. Hakukertoja minulla on takana kolme. Ensimmäisellä kerralla jäin vain muutaman pisteen päähän, ja olinkin hyvin toiveikas toisen hakukerran koittaessa. Jotain kuitenkin tapahtui ja jäin toisella hakukerralla useamman pisteen päähän sisäänpääsystä. Kolmannella kerralla ymmärsin, että riittävän opiskelun lisäksi on syytä kiinnittää huomiota myös vapaa-aikaan. Lukemisen ja vapaa-ajan tasapainottaminen olikin avainasemassa sisäänpääsyssäni. Tässä kirjoituksessa aionkin keskittyä siihen, mitä tapahtui toisella hakukerralla sekä niihin muutoksiin, mitä tein kolmatta hakukertaa varten. 

Toisella hakukerralla luin tunneissa noin 9-11 tuntia päivässä. Luin pomodoro-tekniikalla, eli pidin 25 minuutin välein 5 minuutin tauon. Lisäksi pidin päivässä muutaman pidemmän n. 30-60 minuutin tauon. Pidin vain yhden vapaapäivän koko luku-urakan aikana. Puolivälissä luku-urakkaa kroppani sanoi itsensä irti. Itkin monta iltaa putkeen sitä, kuinka en ikinä tule pääsemään sisään. Muutaman kerran purskahdin itkuun päivälläkin. Olin todella herkillä ja ahdistunut. Tuntui, etten selviä tästä, enkä varmasti pääse sisään. Ajattelin, että minusta ei kuitenkaan ole tähän ja se ajoi minut lukemaan yhä kovemmin. Palautuminen jäi minimiin ja pahimmillaan saatoin karsia jopa yöunia, jotta saan lisää aikaa lukea. Kaikesta huolimatta menin luottavaisin mielin pääsykokeisiin, sillä olinhan lukenut todella paljon. 

Tulosten julkaisupäivänä harmitus ja pettymys oli suuri, kun opiskelupaikka ei irronnutkaan. Olin kuitenkin varma, että jäin vain muutaman pisteen päähän sisäänpääsystä. Kun näin pisteeni, olin aivan shokissa. En voinut ymmärtää, miten saatoin saada niin huonot pisteet. 

Kun aloin ajatella asiaa jälkeenpäin, tajusin virheeni. Tästä viisastuneena päätin seuraavalla hakukerralla tehdä toisin. Vuosi on kuitenkin pitkä aika odottaa, ja vuoden kuluessa ehdin jo melkein unohtaa vapaa-ajan tärkeyden. Kun kirjat julkaistiin keväällä 2020, olin jälleen lähdössä tuohon samaan kierteeseen kuin viime vuonna. Onneksi ehdin lukea sillä tavalla vain viikon, kunnes poikaystäväni pysäytti minut, ja muistutti, miten kävi edellisellä kerralla. 

Tämän myötä loin itselleni rutiinit ja päätin, että saan käyttää opiskeluun vain 6 tuntia päivässä. Sunnuntaisin se oli vain 2 tuntia. Lukemisen loppuvaiheessa (2 vikaa viikkoa) pidin sunnuntait kokonaan vapaana. Kun pidin lukumäärän järkevänä, aivojen oli helpompi ottaa vastaan uutta tietoa. Lisäksi rutiinit auttoivat jaksamaan ja rytmittivät päivää hyvin. Kävin esimerkiksi aina aamuisin ennen lukemisen aloittamista koiramme kanssa pitkällä lenkillä. Saatoin käydä haukkaamassa happea myös lounaan jälkeen. Lukupäivän lopettua suljin työhuoneeni oven ja avasin sen vasta seuraavana päivänä. Näin pystyin pitämään lukemiseen liittyvät ajatukset poissa. 

Tutkimusten mukaan ihminen ei pysty päivässä oppimaan tehokkaasti tiettyä tuntimäärää kauemmin. Tämän muistaminen auttoi minua valtavasti silloin, kun teki mieli lukea vielä lisää. Rajattu tuntimäärä myös pakotti lukemaan tehokkaasti. Viimeiselläkin hakukerralla käytin pomodoro-tekniikkaa, mutta saatoin tehdä välillä myös 50 minuutin työskentelyosioita, jonka jälkeen 10 minuutin tauko. Tämän 50 (tai 25) minuutin aikana keskityin täysillä siihen, mitä olin tekemässä. Ei tullut mieleenkään katsoa facebookia tai tarkistaa uusia viestejä. Tämän myötä opiskeluni oli paljon tehokkaampaa ja tuloksellisempaa, kuin silloin, jos olisin lukenut esimerkiksi 2 tuntia putkeen, mutta välissä vilkuillut kännykkää. Lisäksi motivaatio pysyi korkealla, kun luku-osiot olivat lyhyitä. 

Haluankin painottaa kaikille vapaa-ajan merkitystä. Vaikka luku-aika on lyhyt, se on aivan riittävä aika polttaa itsensä loppuun. Lisäksi suosittelen etsimään itselleen parhaat opiskelutekniikat. Näiden kahden vinkin avulla pärjää jo pitkälle. 

Loppuun vielä hauska sattumus. Kun luku-urakkaa oli kestänyt muutaman päivän, puhelimeni näyttö hajosi. Minulla oli huoltosopimus, jonka tarkoituksena oli, että joko puhelin korjataan tai sen tilalle annetaan uusi. Vein puhelimeni huoltoon, jonka seurauksena se lähti Puolaan odottamaan korjausta. Kului viikko, eikä puhelimestani kuulunut mitään. Otin yhteyttä huoltoyhtiöön, josta kerrottiin, että heidän piti tilata puhelimeeni erikoisosia Aasiasta, joten huollossa kestää vielä muutama päivä. Kului toinen viikko, eikä puhelimestani edelleenkään kuulunut mitään. Kun otin yhteyttä, he sanoivat, ettei sitä voi korjata ja näin ollen heidän täytyy selvittää edellytyksiä puhelimeni korvaamiselle. Lopulta sain uuden puhelimen tilalle, mutta prosessi vei yhteensä noin kuukauden. Tämä oli minulle sinänsä suorastaa lottovoitto, sillä tauoilla en voinut katsoa puhelinta, vaan tein esimerkiksi taukojumppia tai siivoilin. Tämäkin varmasti edesauttoi palautumista, sillä taukojumppa ja siivoaminen vei ajatukset pois lukemisesta. Lisäksi pieni liikkuminen virkisti. 

En välttämättä kannusta ketään rikkomaan puhelintaan, mutta ehkä sen voi viedä vaikka kaappiin tai muualle piiloon lukupäivän ajaksi. Kannattaa kokeilla!

Tsemppiä pääsykoerutistukseen ja muistakaa, että vapaa-aika ja rentoutuminen on osa oppimista! Toivottavasti nähdään syksyllä!