Hakutarina: kauppiksen kautta oikikseen
Moi!
Olen Mira ja oon toisen vuoden lexiläinen ja kolmannen vuoden kylteri. Pääsin kolmannella yrittämällä opiskelemaan oikeustiedettä Turun yliopistoon. Alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut kahdentutkinnon opiskelu, vaan päädyin ikään kuin vahingossa opiskelemaan kahteen tiedekuntaan.
Hain ensimmäistä kertaa oikikseen lukion jälkeen. Pääsykokeisiin lukemisen lisäksi tein kokopäiväisesti töitä ja työpäivän aikana luin pääsykoekirjoja tauoilla ja illalla työpäivän jälkeen. Lukemisesta ei tullut juuri mitään, sillä olin töiden jälkeen todella väsynyt enkä lopulta jaksanut viimeisellä viikolla ennen pääsykoetta lukea juuri yhtään. Pääsykokeessa huomasin, kuinka paljon kokeessa vaaditaan, eikä oma lukemiseni ollut riittävän laadukasta. En päässyt monivalinnoista läpi.
Välivuoden aikana suoritin oikeustieteen johdantokurssin avoimessa yliopistossa ja lainasin kirjastosta oikeudellista kirjallisuutta. Toisena hakukeväänä koin olevani paljon valmiimpi kevään koitokseen ja otin opiskelun tueksi valmennuskurssin. Pääsykokeisiin lukeminen sujui hyvin, vaikka korona aiheuttikin paljon epävarmuutta. Tuona keväänä valintakokeen ensimmäinen vaihe tehtiin kotona ja pääsin siitä seuraavan vaiheeseen. Olin todella onnellinen siitä, että tällä kertaa pääsin monivalinnoista eteenpäin. Yliopistolla tehtävä osa pääsykokeesta meni mielestäni todella hyvin ja olin luottavaisin mielin siitä, että saisin koulupaikan. Heinäkuussa avattuani opintopolun näin jääneeni muutaman pisteen päähän. Olin todella pettynyt, sillä oletin kokeen menneen hyvin. Pääsin kuitenkin todistusvalinnalla opiskelemaan kauppatieteitä ja otin paikan vastaan.
Kauppatieteiden opintojen aloittaminen tuntui oudolta, sillä olin pienestä saakka halunnut olla juristi. Yhtäkkiä piti valita pääaine ja sivuaine ja opiskella sellaista alaa, mitä en ollut tosissani ajatellut koskaan opiskelevani. Minusta ei tulisikaan juristia vaan ekonomi. Mietin pitkään, hakisinko seuraavana keväänä oikeustieteelliseen vai jatkaisinko vaan kauppatieteiden opiskelua. Päätin, että yrittäisin vielä ja täytin yhteishaun lomakkeen kolmannen kerran. En ottanut ollenkaan kauppiskursseja keväälle, jotta voisin kunnolla keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen. Käytin opiskelussa tukena LexKurssien materiaalipakettia, sillä hyödyin edellisenä hakukeväänä tiivistelmistä. Sain myös paljon luku- ja kertausvinkkejä omalta valmennuskurssitutoriltani. Aloitin luku-urakan lukemalla ensin vain muutaman tunnin päivässä. Pääsykoepäivän lähestyessä opiskelin noin kuusi tuntia päivässä. Itselleni haastavin tehtävätyyppi oli essee, joten viimeisellä lukuviikolla testasin, että osaisin kirjoittaa ainakin jonkinlaisen esseen mistä tahansa pääsykoemateriaalien aihealueesta.
Pääsykoetilanteessa aineistotehtävät tuntuivat mahdottomilta ja jouduin merkitsemään useaan kohtaan ”ei vastausta”. Palautin koepaperin hieman ennen koeajan loppumista, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti pois koetilanteesta enkä joutuisi jonottamaan. Olin aivan varma, etteivät pisteeni riittäisi tänäkään vuonna. Alkuperäinen suunnitelmani oli, mikäli pääsisin oikeustieteelliseen, lopettaisin kauppatieteiden opiskelun. Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, etten onnistunut pääsykokeessa riittävän hyvin ja ilmoittauduin läsnäolevaksi kauppakorkeakouluun.
Heinäkuussa päätin käydä katsomassa opintopolusta, kuinka kauas sisäänpääsystä jäin tänä vuonna. Puhelimen näytölle tuli teksti ”sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa”. Muistan kuinka onnellinen ja helpottunut olin, sillä minusta tulisikin juristi. Päätin, että ainakin yritän suorittaa opintoja molemmissa tiedekunnissa. Suoritin lukuvuoden aikana oikeustieteen ja kauppatieteiden opintoja yhteensä 138 opintopistettä ja oikiksessa pääsin aloittamaan gradun kirjoittamisen jo toisen opiskeluvuoden keväällä. Nopean etenemistahdin on mahdollistanut korkea motivaatio, sillä saan opiskella unelma-alaani, ja opintotoimistojen henkilökunnan tuki opintojen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa.
Haluan omalla hakukertomuksellani muistuttaa hakijoita siitä, että pääsykokeessa onnistuminen ei aina vaadi pitkiä opiskelupäiviä. Pääsinhän itse 3–7 tunnin mittaisilla opiskelupäivillä ja pidin kaksi vapaapäivääkin! Kannustan jokaista tavoittelemaan omaa unelmien opiskelupaikkaa ja hyödyntämään valmennuskurssitutorin, muiden hakijoiden ja opon tukea. Unelmia ei tarvitse tavoitella yksin.
– Mira, tämän vuoden valmennuskurssituutori
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!