Hakutarina – pääsykokeen kautta oikikseen
Moikka! Täällä kirjottelee Anna Virenius ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Lexistä. Olen 21-vuotias ja asunut pienestä pitäen Turussa. Lukiosta valmistuin vuonna 2019, jonka jälkeen pidin muutaman välivuoden. Ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta heräsi varsinaisesti vasta lukiossa. Olin tätä ennen harkinnut monia muitakin aloja, mutta lukion lakitiedon kurssin jälkeen olin varma siitä, että oikeustieteellinen on oikea paikka minulle. Muistan erityisen hyvin sen, kun tälle kurssille tuli opiskelija Rovaniemien oikeustieteellisestä kertomaan opinnoista ja omasta hakuprosessistaan. Mielenkiintoni heräsi tällöin toden teolla ja aloin ottamaan selvää lisää oikeustieteellisen opinnoista. Silloin pääsy sisään kouluun tuntui vielä kaukaiselta unelmalta, mutta nyt voin olla kiitollinen siitä, että lähdin tavoittelemaan unelmaani ja uskoin itseeni. Hakuprosessissa on erittäin tärkeää pitää pää kylmänä ja luottaa itseensä. On helppo ruveta vertailemaan itseään muihin, mutta se ei kannata, sillä se vie vaan aikaa ja energiaa omasta tekemisestä. Muita vinkkejä mitä voisin antaa pääsykokeeseen valmistautumiseen liittyen, on ainakin seuraavat: tee ennen kirjojen saapumista jonkinlainen lukusuunnitelma, aloita heti kirjojen tultua käymään niitä läpi, pidä puhelin suljettuna silloin kun luet ja ehkä tärkeimpänä vinkkinä, kertaa joka päivä. Niin kuin sanotaan kertaus on opintojen äiti, joten sitä ei missään nimessä kannata jättää tekemättä, vaikka se tuntuisikin raskaalta pitkän lukupäivän jälkeen. Joka ilta tehokas kertaus päivän aikana opituista asioista oli itselläni merkittävä ero aikaisempiin hakukertoihoihini ja uskon, että se oli yksi ratkaiseva tekijä onnistumisessani.
Pääsin kolmannella yrittämällä sisään kouluun. Ensimmäinen hakukertani oli samana keväänä kun valmistuin lukiosta. Silloin en vielä tiennyt miten kirjoja kannattaisi lähestyä ja mikä olisi itselle sopiva lukutekniikka. Olin myös todella stressaantunut, jonka takia keskittymiseni kärsi. Sain ensimmäisestä hakukerrasta kuitenkin hyvät valmiudet seuraavaa kertaa varten. Opin millainen itse pääsykoe on, joten tiesin vähän mitä odottaa ensi vuonna. Toinen hakukertani oli kuuluisa koronakevät, jolloin pääsykoe tehtiin etänä kotona. Etäkoe toi mukanaan omat haastavuutensa, mutta pääsin kuitenkin pääsykokeen toiseen vaiheeseen. Toinen vaihe tehtiin paikanpäällä yliopistolla. Harmillisesti jäin kuitenkin yhden pisteen päähän koulupaikasta. Aluksi tämän kuultuani murskaannuin täysin ja olin jo vähällä luovuttaa kokonaan unelmani suhteen. Pohdin kuitenkin asiaa ja päätin, että aion laittaa kaiken peliin seuraavana vuonna. Sain myös lisää motivaatiota ja tahdonvoimaa lukemiseen siitä, kun huomasin kuinka lähellä olin kouluun pääsyä. Kolmannella hakukerrallani lähestyin pääsykoemateriaalia järkevästi, ja pysyin rauhallisena suurimman osan ajasta, vaikka pääsykoetilanne tietenkin jännitti.
Kokeesta jäi hyvä fiilis, mutta odotus oli silti hermoja raastavaa. Kun tulokset vihdoin tulivat ja olin saanut koulupaikan, en aluksi uskonut sitä todeksi. Pääsin kirkkaasti yli pisterajan ja sain koulupaikan ykkösvaihtoehdostani Turusta. Se oli elämäni onnellisin päivä, jonka tulen varmasti muistamaan koko loppuelämäni. Kaikki työ monen vuoden ajalta vihdoin palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla, koulupaikalla.
Luin viimeisenä hakukeväänäni päivässä koko kuukauden ajan noin 7 tuntia. Kellotin omaa lukemista puhelimen sekuntikellolla, sillä halusin varmistaa, että tehokasta lukuaikaa tulee päivässä tarpeeksi. Kellotus ei sovi kaikille, sillä jotkut kokevat sen painostavana, mutta itse koin sen todella hyödylliseksi. Taukoja pidin tasaisin väliajoin, mutta huolehdin siitä, etteivät ne veny liian pitkiksi. Pidin pääsykoekevään aikana yhden kokonaisen vapaapäivän. Silloin keskityin vaan rentoutumiseen, enkä stressannut lukemisesta. Koin itselleni parhaaksi tavaksi kotoa käsin opiskelun. Kirjastossa lukeminen on kuitenkin hyvä vaihtoehto jos tuntuu, että pystyy keskittymään siellä paremmin. Minulla oli myös jokaisella hakukerralla Lexin valmennuskurssi apuna. Suosittelen todella valmennuskurssia varsinkin niille, jotka hakevat ensimmäisiä kertoja oikeustieteelliseen. Valmennuskurssien harjoituspääsykokeet ovat hyvä keino testata omaa osaamista ja paineensietokykyä sekä harjoitella itse pääsykoetilanteessa toimimista.
Lukuaika on lyhyt, joten tärkeintä on käyttää aika fiksusti ja pitää motivaatio yllä koko hakukevään ajan. Muistakaa kuitenkin lukemisen ohella tehdä itselle mukavia asioita ja pitää myös vapaa-aikaa lukemisesta. Tällöin jaksatte paremmin ja olette virkeinä sitten, kun pääsykoepäivä koittaa.
Suuret tsempit kaikille hakijoille, toivottavasti nähdään ensi syksynä Calonialla! Te pystytte siihen!
-Anna
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!