Avautuvatko oikiksen ovet sinulle tänä vuonna?
Moikka!
Olen Tuuli, 19-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Muutin Turkuun siis oikeustieteen opintojen perässä, eikä Turkuun muutto tai oikeustieteen opinnot ole kaduttanut hetkeäkään! Tein päätöksen oikikseen hakemisesta jo muistaakseni yläasteella, että en edes oikein muista mistä kiinnostus oikeustieteen opintoihin alkoi. Haave kuitenkin pysyi mielessäni koko lukion, ylioppilaskirjoitusten ja ensimmäisen pääsykoekevään ajan.
Pääsin tosiaan sisään toisella kerralla ja koen, että ensimmäinen hakukerta vain vahvisti haluani päästä oikikseen. Ensimmäinen hakukevääni oli myös omalla kohdallani ensimmäinen oikea kosketus oikeustieteeseen ja mahdollisesti siihen, millaisia oikeustieteen opinnot tulisivat olemaan. Vaikka lukumotivaatiossa ei ollut ensimmäisellä kerralla mitään vikaa, oli ehkä opiskelutekniikka ratkaisevin tekijä siinä, että ovet oikikseen eivät ensimmäisellä yrittämällä auenneet.
Ensimmäisestä hakukeväästä viisaampana ja ehkä vielä hitusen motivoituneempana olin erittäin valmis toiseen hakukevääseen. Toisaalta myös välivuosi auttoi selvittämään pettymyksen tuomia ajatuksia ja siinä sai hyvin kerättyä myös voimia tulevaan hakukevääseen. Tein töitä ja reissasin, enkä vaihtaisi välivuottani pois mistään hinnasta. Jos kuitenkin olisin tehnyt jotain toisin välivuotenani, niin ainakin sen, että en olisi murehtinut oikikseen pääsystä niin paljon. Vaikka tilaisuuksia hakea tuleekin vain kerran vuodessa, on sekin aika paljon, jos oikeasti laittaa kaiken peliin yhden kuukauden ajaksi. Sen takia en ainakaan turhaan murehtisi sitä, onko takana useampi välivuosi tai että välivuosi on mahdollisesti edessä.
Molemmat lukukevääni olivat henkisesti rankkoja ja oli omanlaisensa haaste keskittyä kuukaudeksi vain oikeastaan yhteen asiaan. Jälkeenpäin kun katson taaksepäin omaa hakuprosessiani, koen että tärkeimmät avaimet sisään pääsyyn olivat oikeastaan vain asenne ja motivaatio. Jäin ensimmäisellä hakukerrallani aika kauas sisäänpääsystä, vaikka usein kuulekin, että sisäänpääsy oli kiinni vain pisteestä tai parista. Sen takia en koe, että oikikseen pääsy vaatii mitään sen kummempaa kykyä tai erityistä lahjakkuutta. Toki pitkäjänteisyys ja periksiantamattomuus ovat tärkeitä tekijöitä oikikseen hakiessa, mutta koen että ne tulevat aika itsestään motivaation mukana.
Siksi haluankin tsempata teitä kaikkia kurssilaisia keräämään jo ennen kevättä runsaasti motivaatiota hakukevättä varten. En kuitenkaan koe, että se olisi usealle teistä ongelma. Jo itsestään se, että olette tehneet päätöksen hakea oikikseen ja tulla valmennuskurssille kertoo siitä, että motivaatiota löytyy. Omalla kohdallani ongelmana oli ehkä motivaation tuoma liika stressi ja ajatus siitä, että oikikseen pääsy on kaikki kaikessa. Siksi onkin tärkeä muistaa, että vaikka kuinka innokkaina haluaisittekin jo aloittaa oikeustieteen opinnot, olkaa itselleni armollisia ja uskokaa siihen, että teidän aikanne sisäänpääsylle koittaa kyllä. Sitten kun ovet tiedekuntaan aukene, en usko että kukaan miettii sitä, montako hakukertaa olikaan takana.
Paljon voimia ja jaksamista kevääseen!
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!