Kirjaudu

Haastattelussa maisterivaiheen opiskelija Iris Laitinen

 

1. Minkälainen on normaali työpäiväsi?

Aloitan työpäivän sähköpostien läpikäymisellä. Siinä samassa alan hahmottaa päivän agendaa. Tähän kuuluu to do-listan katsominen ja sen mahdollinen muokkaaminen. Tarkistan lisäksi Outlook-kalenterini, onko päivälle buukattu kokouksia. Yleisen työtilanteeni kartoittamisen ja työmoodiin virittäytymisen jälkeen ryhdyn työtehtävieni kimppuun. Vuoden alusta olen avustanut pääasiallisesti tietosuoja- ja teknologiatiimiämme, joten nykyiset työtehtävät kuuluvat valtaosin näiden teemojen piiriin. Tyypillisinä tehtävinä voisin mainita eri osastojen avustaminen oikeudellisissa asioissa ja kysymyksissä, sopimusten kommentointi ja yllä mainittuihin teemoihin liittyvien sisäisten prosessien kehittäminen. Teen töitä kolmesti viikossa, noin yhdeksästä viiteen. Tämä sopii itselleni hyvin, varsinkin, kun tuleva kevät on hieman rauhallisempi opintojen suhteen. 

 

2. Mikä on paras muistosi opiskeluajoilta?

Joudun valitsemaan kaksi, sillä koen, että toisen täytyy olla Turku-muisto. Vaihtojakso Etelä-Afrikassa ja hallitusvuosi Turun ruotsinkielisten oikkareiden ainejärjestö Stadga:n tiedotusvastaavana. Vaihtojakso oli kaiken kaikkiaan todella avartava ja kasvattava kokemus. Hallitusvuonna korvaamatonta oli sekä uusien että vanhojen tuttavuuksien ja kavereiden kanssa vietetty yhteinen aika.

 

3. Jos saisit tehdä jonkin asian toisin opintojesi aikana, mitä tekisit?

Meinasin päätyä klassiseen ja kliseiseen ”en muuttaisi mitään” vastaukseen, mutta sen sijaan vastaan, että olisin opiskellut yhden ylimääräisen kielikurssin, vaikkapa ranskan. 

 

4. Mistä opeista, joita sait opiskeluaikana, on ollut sinulle eniten hyötyä?

Tosi hyvä kysymys! Sanoisin, että merkittävin oppi on ollut se, ettei kannata verrata itseään ja omaa menestystä opinnoissa tai työelämässä muihin. Minulle tämä on ollut suhteellisen helppoa, sillä muutin aikaisessa vaiheessa Helsinkiin asumaan. Työskentelin pääasiassa Helsingin yliopistossa opiskelevien ihmisten kanssa; heillä oli omat opiskelukuvionsa, joten minulla ei oikein ollut omaa vertaisryhmää. Tietyissä tilanteissa keskenään skabailu voi olla motivoivaa, mutta täytyy muistaa, että kun puhaltaa yhteen hiileen, on lopputulos kaikilta elämän osa-alueilta katsottuna aina paras. Toinen hiukan edellä mainittua sivuava oppi on se, ettei jokaisella kurssilla tarvitse tavoitella tai saada niitä parhaita arvosanoja. Tee käsillä oleviin olosuhteisiin nähden parhaasi ja panosta sinua kiinnostaviin kursseihin, se riittää!

 

5. Jos haluaa töihin pörssiyritykseen, mihin kannattaisi panostaa opiskeluaikana?

Voin vastata oman työpaikkani osalta, ja siinä tapauksessa vastaisin kansainvälistymiseen, toteutuisipa se sitten vaihdon tai harjoittelujen muodossa. Väitän, että olemalla avoin uusille asioille, tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja innostumalla uuden oppimisesta pääsee pitkälle. Tapaan myös sanoa, että jos haluaa työskennellä jossakin ja pystyy aidosti viestimään tämän potentiaaliselle työnantajalle, on jo tosi hyvässä asemassa. Noin kurssien näkökulmasta sanoisin, että sopimus- ja yhtiöoikeuden hallitseminen on hyödyllistä. 

 

6. Mikä on parasta oikeustieteen maisterin tutkinnossa?

Se, että saa syventyä omiin kiinnostuksen kohteisiin. Tapauksessani näihin lukeutuu immateriaalioikeus ja teknologia, ja aiheiden erikoistumisjaksoja voinkin todella lämpimästi suositella. Olen myös yllättynyt siitä, miten paljon mielenkiintoisia valinnaisia kursseja Turun yliopiston oikeustieteellisellä tiedekunnalla on tarjolla.

 

7. Onko sinulla jotakin mitä haluaisit sanoa oikikseen hakevalle? 

Itse hain oikikseen aikanaan hyödyntäen poissulkemismenetelmää kahdesta eri näkökulmasta katsottuna. Ensinnäkin suljin pois kaikki ne aiheet ja alat, jotka eivät kiinnostaneet minua, ja jäljelle jäi oikis. Toiseksi ajattelin, että oikistutkinto on niin yleispätevä, ettei se sulje pois muita aloja, jos myöhemmin haluaisikin tehdä muuta kuin puhtaasti juridista työtä. Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi kyseenalaistanut valintaani useita kertoja opintojeni aikana. Se, onko tämä työ aidosti merkityksellistä ja pystynkö auttamaan ihmisiä, ovat ajatuksia, jotka ovat tällöin pyörineet mielessäni. Koen kuitenkin, että olen jo pitkään ollut tilanteessa, jossa olen ymmärtänyt oikeustieteellisen tutkinnon arvon. Kielitaitoni ja kirjoitustaitoni ovat parantuneet huomattavasti, osaan tarkastella asioita kriittisessä valossa ja kykyni ymmärtää vaikeampiakin asioita on kehittynyt. Tietenkin yksi iso asia itselleni on myös alan hyvät työllisyys- ja palkkausmahdollisuudet. Tämä antaa tietynlaista vapautta ja turvaa tulevaisuudelle. 

 

 

Lopuksi haluaisin sanoa oikikseen hakevalle, että hakuprosessissa on pidettävä kirkkaasti mielessä ne syyt, joiden takia hakee juuri oikikseen opiskelemaan. Jos motivaationa toimii pelkkä status ja vanhojen pääsykoekirjojen lukeminen on ainoastaan tuskaa, harkitsisin päätöstäni uudelleen. Jos näin ei kuitenkaan ole, toivotan sinulle hurjan paljon tsemppiä kevääseen, tulevaan luku-urakkaan ja itse pääsykokeeseen. Usko siihen, että sinä pystyt, äläkä vertaile omaa lukemistasi muiden lukemiseen. Älä myöskään unohda tsempata ja auttaa muita! Näin opit itsekin ja luot kaikille hyvää fiilistä, mukaan lukien itsellesi. 

 

Minuun saa todella mielellään olla yhteydessä, jos joku asia jäi askarruttamaan tai jos muutoin kaipailee sparrausta!

 

-Iris Laitinen