Kirjaudu

Hakutarina – toisen alan kautta oikikseen

Moikka!

 

Täällä kirjoittelee Tuuli, ensimmäisen vuoden lexiläinen. Oma polkuni oikeustieteelliseen ei ole ehkä se kaikista tavanomaisin, muttei myöskään aivan poikkeuksellinen. Ajatus oikeustieteiden opiskelusta minulla on ollut jo nuoresta saakka ja muistan jo yläasteella haaveilleeni juristin urasta. Vaikka lukioaikana puntaroin paljon myös muita vaihtoehtoja, oli minulle lopulta täysin selvää, että ensisijaisesti haluan suunnata oikikseen. Koska halusin kuitenkin pitää vaihtoehtoja auki, päätinkin abikeväänäni hakea lisäksi myös muita koulupaikkoja. Tästä huolimatta aloitin täyden luku-urakan kohti oikiksen pääsykoetta melkein heti viimeisten ylioppilaskirjoitusteni jälkeen.

Käytin koko viiden viikon ajan täysipäiväisesti pääsykokeeseen valmistautumiseen, minkä lisäksi osallistuin valmennuskurssille. Juridinen teksti tuntui aluksi haastavalta, mutta pääsykokeen lähestyessä itsevarmuuteni kasvoi, sillä olin pärjännyt harjoituspääsykokeissa ja koin muutenkin osaavani asiat. Myös kokeesta muistan lähteneeni ihan hyvällä fiiliksellä, vaikka en osannutkaan asettaa itselleni minkäänlaisia odotuksia tulosten suhteen. Ensimmäisellä hakukerrallani jäin lopulta pisteen päähän sisäänpääsystä. Suhtauduin tulokseen kuitenkin melko tyynesti, sillä olin jo vähän aiemmin saanut tietää, että olin saanut koulupaikan toiselta alalta. Koska olin ehtinyt harkita tätä vaihtoehtoa jo jonkin aikaa, päädyinkin lopulta ottamaan koulupaikan vastaan toisesta yliopistosta. Se tuntui siinä vaiheessa oikealta päätökseltä, vaikka moni saattoikin ihmetellä, miksi ”luovutin” oikiksen suhteen niin nopeasti. Vaikka olinkin tyytyväinen valintaani, toisaalta myös paine koulupaikan saamiseen oli minulle kova.

Opinnot lähtivät käyntiin odotettuakin paremmin ja siirsin oikishaaveet hetkeksi lähes täysin sivuun. Kahden opiskeluvuoden jälkeen yllättäen muuttunut maailmantilanne sai kuitenkin pysähtymään ja toi ajatukset oikeustieteiden opiskelusta uudella tavalla pinnalle. Miksi en lähtisi tavoittelemaan unelma-alaani nyt? Aluksi pohdin tätä vain puolitosissani, mutta lopulta en päässytkään enää irti ajatuksesta, että seuraava kevät voisi olla mahdollisuus koettaa onneani uudestaan. Myös se, että olin jäänyt niin lähelle koulupaikasta aiemmalla hakukerralla oli jäänyt osittain kaivelemaan ja lisäsi uskoa omiin kykyihin. Vaikka toisinaan epäilinkin mahdollisuuksiani ei-ensikertalaisena hakijana, päätin kuitenkin, että anna kaikkeni pääsykokeeseen valmistautumiselle. Kaiken organisoiminen vaati hieman aikataulutusta, sillä minun tuli samaisena keväänä saada muun muassa kandidaatin tutkintoni pakettiin. Toisaalta oli hyvä, etten voinut uhrata kaikkia ajatuksiani pääsykokeeseen muiden opintojen rullatessa taustalla. Lopulta vain yksi kurssi sijoittui osittain päällekkäin lukuajan kanssa, joka olikin oikeastaan vain sopivaa vastapainoa lukemiselle.

Aiempi hakukerta oli opettanut paljon itselleni sopivista oppimistyyleistä ja opiskelutekniikoista, joita hyödynsin toisella hakukerrallani. Löysin LexKurssien valikoimasta täydellisen vaihtoehdon, jossa pystyin kokoamaan juuri itselleni soveltuvan kokonaisuuden. Koska itse koen itsenäisen opiskelun tehokkaimpana, hyödyin valitsemistani materiaalipaketista ja harjoituspääsykokeista paljon. Toisella hakukerralla lisäsin huomattavasti myös kertaamisen määrää ja aloitin jokaisen lukupäivän kertaamalla edellisen päivän asioita. En missään vaiheessa kellottanut lukemistani tai tehnyt erityisiä lukusuunnitelmia, vaan menin enimmäkseen oman fiiliksen mukaan, vaikka lukutunteja varmasti paljon kertyikin. Pääsykokeen lähestyessä keskityin aihealueisiin, joita en kokenut vielä osaavani ja varasin aikaa myös asioiden ulkoa opettelulle.

Kokeen jälkeen siirsin ajatukset pääsykokeesta täysin muualle, sillä raskaan kevään jälkeen kaipasin muuta ajateltavaa. Heinäkuun alkupuolella aloin kuitenkin itsekin päivitellä opintopolkua tasaisin väliajoin. Kun tulokset lopulta tulivat, en ollut rehellisesti sanottuna uskoa silmiäni. Olin ensinnäkin päässyt sisään oikikseen, mutta vielä kaiken lisäksi Turun Yliopistoon. Fiilis oli sanoinkuvaamaton ja tämä meni heittämällä yhdeksi elämäni parhaimmista päivistä. En voisi olla onnellisempi, että rohkenin vielä lähteä tavoittelemaan pitkäaikaista unelmaani, mikä lopulta palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun nyt katson taaksepäin opiskeluvuosiani, en tekisi mitään toisin. Opintoni toisella alalla ovat antaneet minulle äärettömän paljon kokemusta, hyvät lähtökohdat myös oikeustieteiden opiskelulle ja tulevat  varmasti antamaan paljon mahdollisuuksia vielä tulevaisuudessakin. Nykyään kuulee paljon puhetta siitä, miten paljon ensikertalaisuus merkitsee opiskelupaikan saamisessa ja kuinka tämän kiintiöpaikan menettäminen puolestaan pienentää mahdollisuuksia. Vaikka tilastollisesti ei-ensikertalaisten sisäänottomäärä saattaa vaikuttaa pieneltä, esimerkiksi keväällä 2021 ei pisterajoissa ollut kiintiöiden välillä juurikaan eroja. Sen vuoksi näitä prosentteja ei kannata tuijotella liikaa, vaan sen sijaan ainoastaan keskittyä täysillä omaan tekemiseen. Jokaisen hakijan polku on erilainen, mutta sisäänpääsy on jokaiselle yhtä lailla mahdollista.

Kannustan hakijoita ihan kaikista lähtökohdista tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan ja uskomaan itseensä. Nähdään tiedekunnassa!

 

- Tuuli