Kirjaudu

Kahden alan välillä, tiedätkö jo unelma-ammattisi?

 

Moikka!

Olen 25-vuotias ensimmäisen vuosikurssin opiskelija ja asunut koko ikäni Turussa. Oma tieni oikeustieteelliseen tiedekuntaan on hieman erilainen kuin monella muulla. Lapsuuden haaveeni oli lääkärin ammatti ja yläasteella ja lukiossa ajattelin pitkään sen olevan juuri minun juttuni. Abivuotena aloin kuitenkin pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja ja oikeustieteellinen nousi pikkuhiljaa myös hyväksi vaihtoehdoksi. Olin melko hukassa ja punnitsin näiden kahden alan välillä pitkään. Lopulta päätin hakea oikeustieteelliseen ja lukuaikaa oli vuonna 2013 noin 10 viikkoa.  Kahdeksan viikkoa luin pitkää päivää ja panostin pääsykokeisiin lukemiseen enemmän mitä olisin uskonutkaan. Osallistuin myös LexKurssien Intensiivi plus  -kurssille, jonka avulla sain kiinni vastaustekniikasta ja työstä, jota hakeminen todella vaatii. Paineet olivat minulle tuona vuonna erittäin suuret ja kaksi viikkoa ennen koetta sain myös pienen hermoromahduksen ja aloin kyseenalaistamaan alavalintaani. Oliko se sittenkään oikea vai olisiko minun sittenkin pitänyt hakea lääketieteelliseen? Tämän jälkeen valitettavasti lopetin lukemisen ja suuntasin sosiaali- ja terveysalalle kuvitellen sen olevan minulle se oikea ala. Menin kuitenkin uteliaisuudesta oikeustieteellisen pääsykokeisiin ja yllätyin siitä, miten hyvin koe menikään, vaikka en lukenutkaan pariin viimeiseen viikkoon!

Vuosiksi eksyin terveysalalle ja opiskelin sairaanhoitajaksi samalla hakien lääkikseen, kunnes eräässä työharjoittelussa vihdoin ymmärsin mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Itselleni oli vaikeata tehdä erottelua kahden hyvin erilaisen alan välillä mitkä molemmat kiinnostivat paljon. Lopulta tein päätöksen miettimällä pitkään alojen työmahdollisuuksia ja minkälaista työtä haluaisin tehdä, kun aamulla lähden kotoa.  Alaa nähneenä näin lääkärin työn hyvin erilaisena mitä olin kuvitellut ja olin painottanut liikaa varsinaista opiskelua, en niinkään työelämää. Nyt valinta oikiksen ja lääkiksen välillä on niin selkeä, mutta oman jutun etsiminen voi joskus kestää muutaman vuoden, niin kuin omalla kohdallani.

Hakuprosessi jännitti minua todella paljon, koska ensimmäisestä hakukerrasta oli vierähtänyt useampi vuosi ja tuntui, että olen unohtanut vastaustekniikan kokonaan. Myös lukuaika oli puolet pienempi mitä aikaisemmin. Otin lukemisen tueksi jälleen kerran hyväksi todetun Intensiivi plus -kurssin, joka piti sisällään luento- sekä pienryhmäopetusta, materiaalipaketin sekä tietenkin harjoituspääsykokeet. Luin hyvin samalla kaavalla kuin aiemmankin hakukertani aikana, koska olin kokenut sen hyväksi.

Järjestin itselleni vapaata lukuajaksi ja käytin lukemiseen koko päivän. En pitänyt vapaapäiviä, mutta toisinaan pidin kevyitä päiviä, jolloin luin huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Nukuin aina hyvät yöunet, koska se oli keskittymisen kannalta hyvin keskeistä. Jos olin nukkunut huonosti, nukuin normaalia pidempään ja aloitin vasta sitten. Päiväni koostin pienistä lukuhetkistä, jotta keskittymiseni pysyi hyvänä. Luin yleensä pari tuntia kerrallaan, jonka jälkeen pidin 10-15 min tauon. Päivän aikana pidin myös muutaman pidemmän tauon, tarpeen mukaan myös useammankin. Nämä tauot vaihtelivat kestoltaan 30 min ja 1,5 h välillä. En laskenut aktiivisesti lukutunteja, koska laatu korvaa määrän. Toki monet oikeustieteelliseen päässeet ovat lukeneet hyvin pitkiä päiviä, niin myös minä. Tärkeintä mielestäni tässä asiassa on kuitenkin lukemisen laatu eli onko lukemisen ajan pystynyt keskittymään ja sisäistämään uutta asiaa. Tein myös paljon listoja, käsitekarttoja, alleviivauksia ja erilaisia huomioita. Tällä tavoin käsittelee tekstiä aktiivisesti. Jos en ymmärtänyt tiettyä kohtaan, merkkasin sen ylös ja yritin ymmärtää asian ennen kuin menin eteenpäin. Pohtisin myös vaikeita kohtia ystävän kanssa. Ehkä keskeisin ja tärkein asia on kertaus, tätä ei painoteta turhaan. Kertasin aina aamulla mitä olin edellisen päivän aikana lukenut ja muistelin mitä minkäkin otsikon alla käsiteltiin. Kirjaa vaihtaessa kertasin myös lukemani asiat ja lopuksi illalla tein vielä kertauksen lukemastani. Aloitin ulkoa opettelemisen heti, mutta toki ensin helpommista asioista, kuten listoista, tärkeistä termeistä, lain kohdista yms. 

Itse harjoittelin valintakoetilannetta harjoitustehtävien ja harjoituskokeiden avulla. Sain niistä valtavan paljon apua ja samalla tuli opittua niin vastaustekniikkaa kuin itse asiaa. Kokeiden avulla oppii myös ajankäyttöä ja näin koetilanne ei ole aivan uusi. Myös monivalintoja kannattaa harjoitella ja erityisesti miettiä miten paljon uskaltaa vastata, jos väärästä vastauksesta saa miinuspisteitä.  Tämä oli hyvin keskeistä omassa pääsykokeessani.

Sisäänpääsy oli minulle yllätys, koska muutamassa tehtävässä tein typeriä virheitä. Virheet eivät onneksi kuitenkaan vaikuttaneet liikaa ja pääsin kuin pääsinkin juuri Turkuun opiskelemaan. Sisäänpääsystä kuultuani saatoin vuodattaa muutaman onnen kyyneleen ja fiilistelin sisäänpääsyä ystävien ja poikaystävän kanssa.  Pari viikkoa meni sisäistäessä sitä, että todella pääsin opiskelemaan alaa, jonka muutaman mutkan kautta löysin uudestaan ja joka tuntui nyt niin omalta.

Nyt opiskelut aloittaneena, en voisi olla tyytyväisempi! Opiskeltavat aiheet vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, yhteishenki opiskelijoiden kesken on erinomainen, Lexin järjestämät tapahtumat pitävät melko kiireisenä ja varmasti jokaiselle löytyy ainejärjestötoiminnasta jokin osa-alue, joka kiinnostaa. Myös heti opiskeluiden alusta asti on tuotu hyvin erilaisia työmahdollisuuksia esiin, jonka olen kokenut hyvin mielenkiintoisena.

Luku-urakka on rankka ja vaativa, mutta se todella on sen arvoista! Oli sitten edessä ensimmäinen hakukerta tai takana jo useampia hakukertoja, sisäänpääsy on aina mahdollista! Ei kannata liiaksi verrata toisiin vaan luottaa omaan tekemiseen ja tehdä parhaansa. Tsemppiä kaikille hakijoille kevään lukuihin, toivottavasti nähdään ensi syksynä tiedekunnassa! You can do it!

Johanna