Kertaus on opintojen äiti!
Hei!
Olen Katariina Pitkänen, 21-vuotta ja aloitin oikeustieteen opinnot viime syksynä 2018. Alun perin olen kotoisin Hyvinkäältä, mutta pari viime vuotta olen asunut Espoossa. Turku oli minulle siis aivan uusi paikka! Olen valmistunut lukiosta keväällä 2016, eli kohdallani sanonta ”kolmas kerta toden sanoo”- todellakin piti paikkansa. Välivuosien aikana kävin töissä, ja lisäksi suoritin muutaman avoimen yliopiston kurssin.
Päätös hakea oikikseen tuli mieleeni vasta abivuonna. En todellakaan tiennyt, mitä haluaisin tehdä ”isona” tai mihin kouluun hakisin. Lukion yhteiskuntaopin lakitiedon kurssilla mielessäni kävi ensi kertaa ajatus, että entä jos hakisinkin oikikseen? Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja haluaisin vaikuttaa asioihin. Lisäksi lukuisat työmahdollisuudet ja ammatin yleinen arvostus kiinnostivat minua. Epäröin kuitenkin hieman päätöstäni, sillä ajattelin, etten ole niin ”fiksu” että minusta olisi siihen. Lisäksi kaikki olivat puhuneet, kuinka pääsykokeet ovat niin vaikeat ja sisäänpääsyprosentti on niin pieni. Lisäksi minusta tuntui, että jokainen, joka oli aikeissa hakea oikikseen, on tiennyt jo ala-asteelta asti, että haluaa juristiksi (toisin kuin minä).
Yhteishaun aika tuli, ja mieleeni oli jäänyt ajatus oikiksesta. Päätinkin kokeilla onneani, ja (onneksi) laitoin hakukohteeksi oikeustieteellisen tiedekunnan. Ensimmäisellä hakukeralla en käynyt valmennuskurssia, ja luin aivan järjettömästi. Materiaali tuntui yllättävän ”mukavalta”, ja jäinkin vain kahden pisteen päähän sisäänpääsyrajasta. Ensimmäisen hakukerran jälkeen tuntui, että kyllä oikis todellakin olisi minun juttuni, ja päätin hakea niin monesti, että olisin sisällä koulussa.
Tästä päästäänkin itse hakuprosessiin: Viime keväänä hakuaika oli ensimmäistä kertaa hieman lyhyempi, samoin luettavaa aineistoa oli vähemmän. Pidin yhden puolikkaan vapaapäivän koko lukukevään aikana, muuten luin joka päivä. Luin päivittäin klo 8-20, ja viimeiset kaksi viikkoa luin klo 8-22. Lukumääräni saattavat tuntua hurjilta, mutta omaan hyvän keskittymiskyvyn, ja pidin riittävästi taukoja. Haluankin muistuttaa, että jokainen oppii eri tavoin, ja on erittäin tärkeää löytää juuri se oma tapa, jolla opit ja joka auttaa sinua muistamaan olennaiset asiat! Joku toinen voi hyvin pärjätä normaalilla 8h lukupäivällä, tai jopa lyhyemmällä. Itse olen taas hidas oppija, ja tiesin, että jaksan kyllä keskittyä ja lukea pitkiä päiviä.
Haastavinta oli itsekurin ylläpitäminen. Joka aamu piti avata kirjat, ja kerrata samoja asioita ja lukea samoja sivuja. Jos ei muistanut tiettyä asiaa, tuli sitä kerrata ja opetella niin kauan, kunnes sen osasi ja muisti. Antoisinta oli, kun varsinkin loppupuolella, asiat muistuivat todella hyvin mieleen, ja oikeasti ymmärsinkin asioita, ei vain yrittänyt opetella ulkoa. Stressiä lievitti liikunta. Pyrin urheilemaan lukupäivän päätteeksi, ja oli rentouttavaa, kun pääsi liikkumaan pitkän päivän jälkeen. Liikunta ja musiikki saivat hetkeksi unohtamaan täysin pääsykoeasiat, mikä todella edesauttoi oppimista. Lisäksi nukuin joka yö vähintään 8h, ja välillä nukuin myös tauoilla päiväunia. Lisäksi söin hyvin joka päivä. Kävin opiskelijaravintolassa tai tein omat eväät, sekä söin pitkin päivää välipaloja. On todella tärkeää huolehtia riittävästä energiansaannista sekä unesta: muuten ei pysy virkeänä eikä jaksa lukea, eikä edes opi niin tehokkaasti.
Lukutekniikoista apuna käytin visuaalisia keinoja. Piirsin mind map- kaavioita ja keksin kuvasarjoja itselle vaikeista asioista. Lisäksi flash cardit olivat todella hyvä apu minulle. Yksi parhaimmista keinoista itselleni oli kuitenkin ottaa pääsykoekirjan sisällysluettelosta jokin otsikko/aihe, ja kirjottaa tämä tyhjälle paperille. Sitten laitoin kirjat sivuun, ja kirjoitin tyhjälle paperille kaiken, mitä muistin kyseisestä aiheesta. Sitten tarkistin kirjoittamani kirjan kanssa. Jos olin unohtanut jonkin asian, kirjoitin sen ylös, ja opettelin. Tavoitteenani oli seuraavalla kerralla muistaa unohtuneet asiat. Näin sai hyvää treeniä kokeeseen, jossa asiat tulee muistaa ilman kirjan tukea. Lisäksi on pakko mainita kliseinenkin lause: kertaus on opintojen äiti.
Valintakokeesta haluaisin mainita, että siihen kannattaa valmistautua hyvin. Valmennuskurssien harjoituskokeet olivat hyvä apu tähän, sillä niiden avulla pystyi harjoittelemaan itse valintakoetilannetta. Itselläni sisäänpääsy toisella kerralla kaatui siihen, että menin valintakoetilanteessa paniikkiin. Haluankin painottaa, että vaikka koko kevät tulee painaa täysillä, niin ainoa mikä ratkaisee, on valintakoe. Valintakoetilannetta kannattaa miettiä etukäteen. Itselläni auttoi ajattelutapa, että ei haittaa, vaikka en pääsisikään kouluun. Aina voi hakea uudestaan. Tietenkin halusin kouluun enemmän kuin mitään, mutta itselleni tämä ajattelutapa vähensi paineita sisäänpääsyn suhteen, ja täten rentoutui koetilanteessa ja pystyi antamaan parhaansa. Ensimmäinen tunne, kun sain tietää sisäänpääsystä, oli helpotus. Vihdoin, kolmen hakukevään jälkeen työ tuotti tulosta.
Olen osallistunut ainejärjestötoimintaan mm. osallistumalla Lexin tapahtumiin. Lisäksi olen ollut avustamassa tapahtumien järjestämisessä. Tulevaisuudessa haluaisin osallistua esim. tuutortoimintaan. Lexissä on todella paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja huippuporukka, joten siinä myös yksi hyvä syy hakea oikikseen!
Opinnot ovat sujuneet hyvin. Alku on ollut aika rento opintojen suhteen, mutta sitäkin vauhdikkaampi tapahtumien suhteen. Alkuviikot tuntuivat olevan täynnä menoa, ja nyt arki on hieman tasaantunut ja on löytänyt omat rutiinit ja arjen. Tapahtumia järjestetään silti joka viikko, ja ne tuovat hyvää vastapainoa opinnoille! Lisäksi tapahtumissa näkee aina vanhoja ja uusiakin tuttuja. En ole vielä täysin varma, mikä minua kiinnostaa opintojen osalta eniten, mutta sen tiedän, että vaihtoehtoja riittää, ja syksy oikiksessa on vain vahvistanut tunnetta siitä, että tämä todella on minun juttuni! Lukio-opintoihin verrattuna opiskelu on paljon vapaampaa ja antoisampaa, kun saa opiskella alaa, joka kiinnostaa. Lisäksi kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä, on kiva, kun juttua riittää ja opinnoissakin jokainen osallistuu ja on kiinnostunut aiheesta.
Jos siis oikis kiinnostaa edes vähän, niin suosittelen todellakin hakemaan! Jokainen, joka oikeasti tänne haluaa, niin tänne myös pääsee. Jotkut nopeammin, jotkut hitaammin, mutta jossain vaiheessa joka ikinen halukas tänne pääsee!
Terveisin
Katariina
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!