Lukemiseen ei ole vain yhtä oikeaa tapaa!
Hei!
Olen Miia, 21-vuotias Helsingistä. Aloitin opintoni Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa syksyllä 2018 eli elelen tällä hetkellä fuksivuotta. Valmistuin lukiosta keväällä 2016, jolloin myös hain ensimmäistä kertaa oikikseen. Ennen kuin paikka tiedekunnasta avautui, ehdin viettää kaksi unohtumatonta välivuotta. Luin muutaman oikiksen kurssin avoimen yliopiston kautta, mutta pääasiassa tein töitä ja reissasin. Parin vuoden tauon jälkeen olikin erittäin ihanaa aloittaa opiskelut.
Yläasteella muistan ajatelleeni kuinka hienoa olisi opiskella oikiksessa, mutta päädyin siihen tulokseen, etten pystyisi millään läpäisemään pääsykoetta. Kuitenkin lukion tokalla ajatus oikiksesta pomppasi taas kuvioihin mukaan. Pitkän harkitsemisen jälkeen päätin, että hitsi vie, kyllähän minä oikikseen menen. Oikis antaa ammatillisesti mahtavat lähtökohdat niin moneen eri suuntaan, että koin tämän olevan minulle hyvä vaihtoehto. Itse haluaisin tulevassa ammatissani olla edistämässä kansainvälisesti lasten oikeuksia ja hyvinvointia ja juristina siihen on hyvät lähtökohdat.
Nopeimmat saattoivat jo laskea, että pääsin kolmannella hakukerralla sisään. Ensimmäisellä kerralla opiskeluni oli melko hakuammuntaa. Isoin virheeni oli näin jälkeenpäin ajateltuna se, että yritin opetella asioita ulkoa ennen kuin todella olin ymmärtänyt niiden tarkoituksen. Olisin voinut tehdä enemmän valmennuskursseilla annettuja tehtäviä, mutta pelkäsin niiden paljastavan sen, miten vähän vielä osaankaan. Toisella kerralla olin valitettavasti pitkän ajan korkeassa kuumeessa, mutta siitä huolimatta luin täysillä sen ajan mikä tervehtymiseni jälkeen oli jäljellä. Elämää on myös se pääsykoekevät ja vastoinkäymisiä voi tulla. Kuitenkin kannustan tekemään parhaasi kaikesta huolimatta. Tällä viimeisellä hakukerralla tein tietoisesti muutamia asioita eri tavalla. Otin motokseni jostain lukemani lausahduksen ’’Learn don’t study’’. Keskityin ymmärtämään asioita mahdollisimman hyvin, jonka jälkeen niiden ’’ulkoa opetteleminen’’ kävi helpommin. Virheistä oppineena otin lukusuunnitelmaani mukaan myös tehtävien tekemisen. Pidin huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistani käymällä joka ilta noin tunnin mittaisella kävelyllä joko yksin tai kaverin kanssa. En pitänyt kokonaisia vapaapäiviä, mutta muutaman vapaaillan. Vappuna näin kavereita ja pari päivää ennen koetta käväisin ystävieni häissä. Koko luku-urakan aikana on erittäin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan, sillä silloin lukeminenkin sujuu tehokkaammin.
Aloitin pääsykoekevään kirjojen läpilukemisella. Tein muutamia alleviivauksia, mutta kunnon alleviivaukset tein vasta toisella lukukerralla. Silloin asiat olivat jo tutumpia ja on helpompi huomata ne olennaisimmat tiedot. Itselleni on todella hyödyllistä alleviivata pykäliä tekstistä värikoodien mukaan sääntö- poikkeus- poikkeuksen poikkeus, mutta se ei ole todellakaan ainoa tapa. Osalle toimii parhaiten esimerkiksi se, ettei tee kirjoihin mitään merkintöjä. Luin kirjat noin 4-5 kertaa. Viimeiset lukukerrat olivat toki repaleisia enkä lukenut kirjoja enää suoraan kannesta kanteen. Tähänkään ei ole oikeaa määrää vaan joillekin riittää vähemmät lukukerrat ja toiset taas lukevat vielä useamman kerran. Pääsykoekevään alussa luin noin kahdeksan tuntia päivässä ja loppuvaiheessa tuntimäärä läheni helposti kymmentä tuntia. Se kuulostaa kyllä isolta määrältä, mutta kun motivaatiota löytyy ja aihe kiinnostaa niin loppupeleissä päivä kuluu super nopeasti!
En ole katunut hetkeäkään, että hain tälle alalle opiskelemaan. Muista, että jokainen, joka haluaa oikikseen, voi myös sinne päästä! Luota itseesi ja tee parhaasi.
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!