Kirjaudu

Mun opiskeluaika - parasta aikaa ikinä!

 

Hei vain kaikille! Täällä kirjoittelee neljännen vuosikurssin opiskelija (vai saako tässä vaiheessa käyttää jo titteleitä ”n. vuosikurssin opiskelija” tai ”vanhempi tieteenharjoittaja”?) Heta. Syksyllä 2016 aloitin oikistaipaleeni ja nyt, nelisen vuotta myöhemmin, istuskelen keittiössäni pöydän ääressä, kirjoittelen gradua ja suunnittelen kesällä koittavaa valmistumista. Luulen että minua on jossain vaiheessa jollain tavalla huijattu, aika ei ole voinut kulua näin nopeasti!

Olin mahdottoman innoissani, kun minua pyydettiin kirjoittamaan LexKursseille blogiteksti aiheesta ”millasta tää opiskeluaika on nyt sit ollu”. Jos haluaisin sisällyttää kaiken näistä vuosista mukaan, minun pitäisi kirjoittaa romaani, mutta koska tilauksessa oli huomattavasti lyhyempi teos, niin tässäpä niitä tärkeimpiä:

 

Haalarit jalkaan ja Kirkkotielle!

 

Tietysti opiskeluaikaa ajatellessa ensimmäisenä mieleen tulevat kaikki hauskat opiskelijatapahtumat, joihin olen saanut osallistua. Omasta mielestäni hauskimpia tapahtumia ovat olleet sitsit, joita on sitsilaulukirjan mukaan kertynyt 19 kappaletta. Hauskoja tapahtumia ovat olleet myös AMMM eli Akateemisen Mölkyn Maailmanmestaruuskilpailut, AATU eli Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto, pääsiäisen Munajahti sekä Amazing Race, jossa kilpaillaan joukkueissa ympäri Turkua. Unohtamatta fuksivuoden SAKKEa Kuopiossa! Sporttisena tyttönä (uskokoon ken tahtoo) olen nauttinut myös suuresti Lexin ja Roschier-asianajotoimiston järjestämästä Roschier Run –tapahtumasta sekä CampusSportin SportApproista. Ja sitten on tietysti vuosijuhlat ja vappu. Kaksi opiskelijatapahtumien aatelista, jotka valitettavasti tänä viimeisenä opiskeluvuotenani jäävät sattuneesta syystä välistä. 

Haluaisin myös muistuttaa, että välillä kannattaa opiskelijatapahtumien suhteen lähteä myös merta edemmäs kalaan – poikkitieteelliset tapahtumat eli monien eri ainejärjestöjen yhteiset tapahtumat ovat myös varsin viihdyttäviä. Omia suosikkejani ovat olleet Euroviisusitsit sekä psykologian opiskelijoiden kaverisitsit.

On ollut hauskaa nähdä tapahtumia myös toiselta puolelta. Olen ollut mukana sitsikeittiössä, mölkkytoimikunnassa sekä järjestäjänä ja hostina Lexin KV-viikolla. Myös kirkkotien narikkavuoroista olen saanut osani. Tapahtumien järjestämiseen osallistuminen onkin mainio tapa tavata uusia tyyppejä ja ottaa vähän vastuuta Lexin toiminnasta – suosittelen lämpimästi!

Ehdottomasti parasta opiskeluvuosieni aikana on ollut Lexin oma speksi LexSpex, jota olen saanut olla mukana tekemässä kolmena vuonna. Nassuani on saanut katsella kyllästymiseen asti niin tanssitiimissä, bändissä, lauluryhmän vetäjänä, käsikirjoitustiimissä, markkinoinnissa kuin lähes kaikissa muissakin tiimeissä. Spexin kautta olen saanut ihania ystäviä, päässyt toteuttamaan luovuuttani (Ai tulevat juristitko muka luovia? Näkisitpä vain millaisia taiteilijoita koko Spex on täynnä!) ja rentoutumaan opintojen ohessa. 

 

Kirjasto – lukutoukan lempparipaikka

 

Toisin kuin välillä näyttää, ei opiskelu ole kuitenkaan pelkkää sitseillä juoksemista ja boolimaljojen täyttöä Kirkkotiellä (tai no, voihan se sitäkin olla, jokainen päättäköön itse). Ehkä vielä hauskoja opiskelijatapahtumia enemmän olen nauttinut ihan siitä itsestään – pitkistä illoista Calonian kirjastolla, vielä pidemmistä illoista kotona keittiönpöydän ääressä, kirjapinojen raahaamisesta kirjastolta kotiin ja takaisin kirjastolle, luennoilla istumisesta ja muistiinpanojen kirjoittamisesta käsin luentolehtiöön (vannon, että luennoilla kukaan ei enää kirjoita muistiinpanoja käsin paitsi 1800-luvulle jämähtänyt allekirjoittanut). Monesti puhutaan siitä, miten oikistutkinto ei välttämättä valmista kovin hyvin työelämään ja opiskelu on pelkkää ulkoa pänttäämistä. Voi olla osin tottakin, mutta minun on ainakin rehellisesti sanottava, että olen oppinut opiskeluaikanani valtavasti. 13-vuotiaana päätin, että minua kiinnostaa oikeustiede, ja sitä päätöstä minun ei ole tarvinnut katua opintojeni aikana kertaakaan.

Omia suosikkejani ovat opiskelun osalta olleet français juridique –kurssit (heittämällä opiskeluaikani vaikeimmat kurssit, mutta jokaisen työtunnin arvoiset), rikos- ja prosessioikeuden kurssit, yleinen oikeustiede (naurakaa vain mutta rakastan oikeusfilosofiaa!), tuomioistuimen istuntojen seuraaminen –kurssi sekä valinnaiset espanjan kurssit (oikisopintojen vastapainoksi kannattaa napata jotain mukavaa kevyttä viihdettä, kuten kielten kursseja).

 

Usko tai älä – töitäkin ehtii tehdä!

 

Meidän alallamme (ja varmaan aika monella muullakin alalla) on yleistä, että opintojen ohessa tehdään myös töitä. Minä stressasin valtavasti siitä, että oman alan töitä pitäisi saada heti, ja voi miten harmittikaan kun osa tutuista meni ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Espalle junnutraineeksi ja minä menin hautausmaalle istuttamaan kukkia. Näin muutaman vuoden vanhempana voin sanoa samaa, mitä minullekin aina sanottiin: niitä töitä ehtii kyllä tehdä. Itse sain ensimmäisen omaa alaa läheltä liippaavan työn toisen vuoden jälkeisenä kesänä Helsingistä, ja jatkoin sitä myös kolmosvuoden osa-aikaisena. Helsinki-Turku-junat ovat siis tulleet tutuiksi. Viime syksyn olin Helsingissä asianajotoimistossa töissä kokopäiväisesti opintojeni ollessa tuon ajan tauolla. Opintojen yhdistäminen työntekoon on ollut mielestäni yllättävän helppoa, ja työ toimii myös hyvänä vastapainona opiskelulle – ja tsemppaa myös opiskelemaan entistä ahkerammin, kun tajuaa että näin siistejä juttuja pääsee tekemään sitten valmistumisen jälkeen!

 

*****

Suorana vastauksena alussa esittämääni kysymykseen, ” millasta tää opiskeluaika on nyt sit ollu”, vastaisin tiivistettynä kahdella sanalla: PARASTA IKINÄ. Näiden vuosien jälkeen voin siis hyvillä mielin ripustaa haalarit naulaan, onnellisena ja kiitollisena.

 

Tai no, enhän minä niitä mihinkään ripusta. Ne odottavat valmiina kaapissa ja ensi vappuna vedän ne jalkaani ja soluttaudun opiskelijoiden joukkoon Vartiovuorelle. See you there!

 

- Heta