Päättäväisyydella päätyyn asti
Olen Emilia, 22-vuotias fuksi Turun oikiksessa. LexKursseilla saan tänä vuonna toimia niin tuutorina, kuin opintopiirituutorinakin. Odotan jo innoissani, että saan olla tukena kurssilaisille, sillä minulle itselleni tuutorin tuki oli hakiessa ehdottomasti se suurin apu henkiseltä puolelta. Henkistä puolta oikikseen hakiessa ei mielestäni saa vähätellä yhtään, sillä se on äärimmäisen tärkeä aspekti hakukevääseen opiskelutekniikan, ulkoa opettelun ja muun teknisen lisäksi.
Minulle oikikseen pääseminen oli ihan todella iso juttu, ehkä suurin saavutus elämäni aikana! Tie oikeustieteelliseen ei kuitenkaan todellakaan ollut helppo, sillä aiemmin olen koulussa päässyt melko vaivatta hyviin arvosanoihin. Tämä sitten kostautui, kun pääsykokeissa ei enää pärjännytkään tekemällä “hiukan jotain”. Pääsykokeisiin lukeminen oli siis minulle täysin uudenlainen ponnistus, ja keräsin ensimmäiseen yritykseen voimia lukion jälkeen ihanan au pair-välivuoden verran!
Oikikseen hakeminen ei myöskään ollut alun perin minulle sellainen asia, josta olisin haaveillut koko elämäni ajan. Useimmat kaverini ovat aina tienneet edes suurin piirtein, mitä he haluavat isona tehdä. Oma haaveeni, kansainvälinen ihmisoikeusasianajaja, tuntui aika kaukaiselta ja epärealistiselta. Siksi koin itse olevani aika hukassa lukion loppuun saakka, enkä hakenut oikikseen heti. Koen, että itselleni välivuodet olivat todella hyvä asia, sillä sain kypsyteltyä mielessäni ajatusta siitä, että oikis on se paikka jossa haluan opiskella ja kehitettyä itselleni päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta siihen, että saavuttaisin tavoitteeni.
Haluankin korostaa sitä, kuinka tärkeää päättäväinen ja määrätietoinen asenne mielestäni on oikeustieteelliseen hakiessa: haluan päästä sisään, joten teen sen eteen kaiken, mitä se vaatii. Ensimmäisellä hakukerrallani, ensimmäisen välivuoteni jälkeen, en saanut kirjoista oikein mitään irti. Olin kuullut kaveriltani, joka oli oikiksessa, että pääsykoekirjojen opetteleminen on pelkkää ulkolukua 24/7, ja otin tämän todella kirjaimellisesti. En oikein missään vaiheessa pyrkinyt ymmärtämään kokonaisuuksia, jonka vuoksi kadotin ne ulkoaopettelemani yksityiskohdatkin. Olin valmennuskurssilla, mutta en oikein saanut siitä mitään irti, kun olin jotenkin kauhean paniikissa siitä, että nytkin pitäisi olla lukemassa. Loppujen lopuksi tämä oli liian uuvuttavaa siihen nähden, että en oikein kuitenkaan ollut ihan sataprosenttisen varma, haluanko edes oikikseen. Jätin lukemiset kesken viikkoa ennen pääsykoetta, ja pääsykokeesta taisin saada kymmenisen pistettä.
Seuraavana välivuonna olin Turun kristillisen opiston oikislinjalla, joka oli äärimmäisen tärkeä juttu minulle sen kannalta, että siellä opin, että ilman työtä ei tule hyviä tuloksia. Vuosi pyöri oikiksen ympärillä, ja sain vihdoinkin sen varmistuksen siitä, että tämä on se juttu, jota haluan tehdä. Suosittelen kaikille, että oikeasti käyttävät aikaa ja energiaa siihen, että oikikseenpääsy on se kristallinkirkas tavoite, eikä lainkaan häilyvä! Muuten urakka saattaa usein olla liian raskas kannettavaksi. Itseään kannattaa tsempata jo ennen luku-urakan aloittamista vaikka katsomalla Suitsia tai ihailemalla erilaisia potentiaalisia vujumekkoja. Voi miettiä sitä, että oikikseen päästessä tulee saamaan paljon ihania uusia ystäviä ja pääsee oikeasti keskittymään mielenkiintoisten aiheiden opiskeluun. Jokin tällainen konkreettinen antaa mielestäni hyvän kiintopisteen siihen, että pääsykokeisiin lukemisen vaikeina hetkinä voi miettiä tavoitettaan ja näin saada lisätarmoa.
Toisella hakukerrallani onnistuin! Pääsin Turun yliopistoon, jonne ensimmäisenä hakukohteena hainkin. Lukuaikaa ennen olin päättänyt, että tällä kertaa teen lukusuunnitelman, joka vähentää omaa paniikkiani, kun näen, että ehdin kyllä. Olin päättänyt, että tällä kertaa otan todesta sen neuvon, että ystäviä täytyy nähdä välillä, että pysyy järjissään, samoin ulkona on käytävä ja liikuntaa harrastettava. Pyysin ystäviäni muistuttamaan minua tavoitteestani, kun lukeminen tuntuu erityisen vaikealta. Sain näillä ennaltapäättämilläni asioilla paniikin vältettyä lähes kokonaan.
Koen, että kiittäminen sisäänpääsystäni on niille eväille, joita valmennuskurssin vastaus- ja lukutekniikkaosa ja opiston oikislinja minulle antoivat, sekä sille henkiselle tuelle, jonka molemmat tarjosivat. Tuutorini olivat oikein ihania, ja laitoin heille aina vaikeina hetkinä viestiä. Sain mahtavien tsemppien lisäksi ihan konkreettisia vinkkejä varsinkin omaan jaksamiseen ja lukutekniikkaan luku-urakan aikana.
Toivotan kaikille hakijoille aivan valtavat tsempit tähän kevääseen! Toivottavasti näemme viimeistään ensi syksynä Calonialla.
– Emilia
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!