Kirjaudu

Usko unelmiisi

 

”En tule pääsemään oikikseen”. Lause, jota toistelin itselleni ensimmäisenä pääsykoekeväänä (2018). Suurin haasteeni oli uskoa omaan tekemiseen ja erityisesti omaan osaamiseen. Olin kuitenkin lukenut paljon, sisäistänyt asioita, motivaationi oli kohdillaan ja sain harjoituskokeista erinomaisia tuloksia, mutta mitä lähemmäksi koepäivää tultiin, sitä epävarmemmaksi tulin. Kyseisenä keväänä en pitänyt yhtäkään vapaapäivää. En osannut erottaa vapaa-aikaa lukuajasta, ja illallakin aivojen lepuuttaminen vaihtui useasti pääsykoekirjojen selailuun. En myöskään osannut lopettaa lukemista tarpeeksi ajoissa, jonka vuoksi ajauduin viimeisellä viikolla burnoutin partaalle. Lopulta jäin viisi pistettä sisäänpääsystä. 

 

Olin pettynyt, sillä tiesin tehneeni paljon töitä ja nyt joutuisin odottamaan vuoden verran ennen uutta yritystä. Aloin miettimään, kun tulokset olivat tulleet, mitä tekisin seuraavana vuonna paremmin. Ensimmäisenä päätin, että ensi vuonna otan verkkokurssin lähiopetuksen sijaan. Olin huomannut, että opin parhaiten kotona lukiessani. Vapaa-ajan ja lukemisen erottaminen toisistaan oli toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota. Tärkein yksittäinen asia oli kuitenkin uskoa omaan tekemiseen.

 

Kun toinen hakukerta lähestyi, tunsin oloni varmemmaksi. Tiesin, mitä tekisin eri tavalla ja lukusuunnitelmani oli paljon järkevämpi (iso kiitos valmennuskurssilleni). Luin edelleen paljon (n. 8-10h päivässä), mutta en lähellekään niin paljoa kuin edellisenä keväänä (n. 10-12h päivässä). Näin iltaisin ystäviäni ja vapaa-aikana en vaivannut ajatuksiani pääsykoekirjoilla. En vieläkään tiedä, mikä opiskelutekniikka sopii minulle parhaiten, mutta kevään aikana flash cardit olivat kiistatta suosikkejani. Niiden avulla opin käsitteet ja lait sanatarkasti.

 

Vaikka viiteen viikkoon mahtui huonoja päiviä, olin paljon positiivisempi ja luotin lukusuunnitelmaani ihan eri tavalla. Olin päättänyt, että kolmatta vappua en viettäisi pääsykoekirjoja lueskellen. Ennen pääsykoetta en saanut montaa tuntia nukuttua, pääsykoekirjojen asiat pyörivät päässä ja mietin läpi yön eri kysymysvaihtoehtoja. Itse kokeessa minulle jäi viimeiseen tehtävään aikaa 20 minuuttia. Sain kun sainkin muutaman lauseen vikaan tehtävään, kunnes aika loppui. Olin varma, etten pääsisi tiedekuntaan sisään. Olin väärässä. Sain viimeisestä tehtävästä 2p, mutta silti se riitti sisälle. Muut tehtävät olivat menneet tarpeeksi hyvin. 

 

Koen, että pääsykoekevään tärkein asia on luottaa ja uskoa itseensä. Lukemista on paljon, mutta pitää myös muistaa rentoutua ja unohtaa pääsykoekirjat hetkeksi. Itse kokeessa, vaikka miten vaikealta tehtävä tuntuisi, kannattaa vastata edes jotain, sillä sisäänpääsy ja oman unelman saavuttaminen on yleensä juuri siitä parista pisteestä kiinni. 

 

-Eetu, 22, ensimmäisen vuoden opiskelija