Hakutarina – sinnikkyys palkittiin unelmien koulupaikalla
Moikka!
Olen Aura, 23-vuotias ensimmäisen vuosikurssin lexiläinen. Hain oikeustieteelliseen yhteensä viisi kertaa. Kaikki viisi hakukertaa ovat olleet erilaisia, mutta opettavaisia.
Ensimmäisenä vuonna heti lukion jälkeen luin liian vähän ja asetin vapaa-ajan huvittelut etusijalle. Voisi siis sanoa, että lähdin jopa ”soitellen sotaan” ja ajatus halutusta opiskelupaikasta ensimmäisellä yrittämällä ja vähällä työmäärällä kutkutti. Lähinnä lueskelin pääsykoekirjoja ja aktiivisia lukutunteja päivässä kertyi noin 2-3. Muistan edelleen valmennuskurssin viimeisenä päivänä, kun teimme harjoitusta, jossa tuli nousta seisomaan, jos osasi vastata opettajan esittämään kysymykseen. Muiden vastaukset tulivat sanatarkasti ja istuin hölmistyneenä tuolissa lähes koko ajan. Tämä päivä palautti aika hyvin maan pinnalle. Silloin ymmärsin, että en osannut asioita vaadittavalla tarkkuudella, vaikka ne olivat tuttuja. Lopulta pääsykokeessa en päässyt edes monivalinnoista läpi. Tiedostin heti pääsykokeen jälkeen, että on turha harmitella tulosta, jonka eteen en ollut tehnyt tarpeeksi töitä. Ensi vuonna tuli nostaa selkeästi lukutunteja ja asennoitua hakuprosessiin nöyremmin. Olen iloinen, että otin valmennuskurssin ensimmäisenä hakukertana, koska se antoi mallia ensi vuoteen siitä, millä tarkkuudella asiat tulee osata, mitä tulee osata ja kuinka tärkeää lukuajan priorisointi on. Hakijoita on paljon, joten on annettava kaikkensa, jotta voi saavuttaa opiskelupaikan tiedekunnasta. Tuli kerrasta selväksi, että laiskuudella ei oikikseen päästä.
Toisena hakukertana nostin lukutunteja, mutta opiskelutekniikat eivät olleet tarpeeksi tehokkaita enkä kerrannut tarpeeksi oppimaani. Tein paljon muistiinpanoja, alleviivauksia ja luin kirjaa, koska muutkin tekivät niin. Nämä ovat passiivisia opiskelutekniikoita eivätkä ne haasta omaa osaamista. Haastaminen ja ulkoa opettelu on ensiarvoisen tärkeää, kun täytyy opetella paljon asiaa lyhyessä ajassa sekä se tulee aloittaa ensimmäisestä päivästä lähtien. Lopulta minulla tuli kiire opetella asioita ulkoa ja se kostautui. Osasin vain jäsennellä ajatuksia mielessäni, mutta en tuottaa niitä paperille tarpeeksi tarkasti. Jäin viiden pisteen päähän opiskelupaikasta.
Kolmantena hakuvuonna opiskelupaikan peruuntuminen kolahti kovaa. Koe oli kaksivaiheinen. Opiskelin koko kevään kuin mallioppilas: kertasin sekä hyödynsin itselleni toimivia opiskelutekniikoita. Kokeen rakenne ja kysymykset olivat erilaiset kuin kahtena edellisenä vuonna. En ollut valmistautunut nippelitietokysymyksiin, vaan olin käyttänyt aikaa vaikeiden asioiden opetteluun. En päässyt toiseen vaiheeseen ja silloin tuntui ensimmäisen kerran, että en pääse ikinä opiskelemaan oikeustieteitä. Tämän hakukevään opetus oli, että kaikista kirjojen asioista voidaan kysyä eikä saa ihastua siihen tunteeseen, että osaa vaikeita asioita. Kaikkia asioita tulee tasapuolisesti lukea ja ei saa varsinkaan unohtaa pienempiä perusasioita!
Neljäntenä hakuvuonna tiedostin itselleni toimivat opiskelutekniikat sekä kevät sujui hyvin. Kokeessa monivalinnat yllättivät kuitenkin vaikeudellaan. Viime vuosien monivalintaleikkurien rajat kummittelivat mielessäni ja pakotin itseni vastaamaan kysymyksiin, joista en ollut varma ja käytin liikaa aikaa monivalintoihin. Pääsin lopulta leikkurista läpi, mutta jätin kirjallisille tehtäville liian vähän aikaa enkä kerennyt vastaamaan osaan tehtävistä kunnolla. Lopullinen leikkuri oli matala, joten olisi pitänyt luottaa siihen, että monivalinnat olivat vaikeat kaikille. Koetaktiikkani oli katastrofi ja jäin lopulta kuuden pisteen päähän opiskelupaikasta. Helppo jossitella, mutta ne kuusi pistettä olisi tullut, jos olisin jättänyt enemmän aikaa kirjallisiin tehtäviin. Tulos harmitti, mutta toisaalta oli helppo tiedostaa, että sisäänpääsyni kaatui koetaktiikkaan eikä niinkään osaamiseen. Tiesin, että nyt ollaan jo lähellä.
Neljännen ”rejectin” jälkeen välivuosi oli henkisesti raskain, koska ystäväni yksi toisensa jälkeen oli päässyt opiskelemaan tai jopa jo lähellä valmistumista. En juhlinut mikään vuosi vappua, koska sattui liikaa nähdä värikkäitä haalareita kaupungilla. Välivuosina tein töitä ja odotin kevään tuloa, jotta pääsisin näyttämään taas osaamiseni. Aloitin tulosten saavuttua yleiset oikeusjärjestysopinnot avoimen puolella Itä-Suomen yliopistossa. Opinnot vahvistivat oikeudellista osaamistani ja oli yksi syy siihen, miksi pääsin seuraavana vuonna sisään. Tutustuin yliopiston käytänteisiin sekä pääsin harjoittelemaan ja soveltamaan monipuolisesti oikeudenalojen perusteita, joihin pääsykoe perustuu. Avoimen kurssit paransivat myös henkistä hyvinvointiani, koska tunsin olevani ensimmäistä kertaa opiskelija sekä luin juridista tekstiä kirjastossa muiden opiskelijoiden ympäröimänä.
Viidentenä vuonna pääsykoekirjojen asiat tuntuivat helpoilta avoimen kurssien jälkeen, joka boostasi itseluottamustani. Avoimessa olin harjaantunut lukemaan useita satoja sivuja oikeudellista tekstiä ja pääsykoekirjat olivat vain murto-osa siitä. Tuntui siltä, että kaikki tähdet olivat kohdallaan ja tämä olisi sisäänpääsyvuoteni. Opin läksyni edellisistä vuosista, joten luin ja lepäsin tarpeeksi, haastoin osaamistani tenttaamalla itseäni koko lukuajan, noudatin lukusuunnitelmaa kurinalaisesti, muistin lukea myös perusasioita, kertasin aktiivisesti sekä en sooloillut koetilanteessa. Ja niinhän siinä kävi, että viides kerta toden sanoi ja pääsin kirkkaasti Turun yliopistoon eli ykkösvaihtoehtooni.
Hakuprosessissa on tärkeää asettaa itsensä etusijalle, koska hakuaika on lyhyt. Itseäni helpotti säännöllinen päivärytmi, jota noudatin tarkasti. Ympäröin itseni myös kavereilla, jotka ymmärsivät, miksi luen enkä antanut epäilijöille sijaa. Valmennuskurssi on hyvä alusta saada ympärilleen positiivista painetta ja on tärkeää tiedostaa, missä vaiheessa oma osaaminen on. Luin keskimäärin 7 tuntia päivässä aktiivisesti kellottaen ja lisäsin lukutunteja loppua kohti. Aktiivinen lukeminen vie paljon energiaa ja se ei aina ole mukavaa. On turhauttavaa, kun on lukenut jonkun asian monta kertaa ja se ei jää millään mieleen. Silloin ei saa lannistua, vaan laittaa seuraava vaihde silmään ja uskoa omaan tekemiseen. Onnistunut hakukevät ei kuitenkaan ole vain lukutuntien laskemista, vaan siihen kuuluu muutakin. Uskon, että meitä kaikkia sisäänpäässeitä yhdistää periksiantamattomuus, toimiva opiskelutapa ja -paikka sekä ymmärrys levon tärkeydestä. On hyvä tunnistaa, milloin on aika sulkea kirjat ja levätä. Mikään opiskelupaikka ei ole niin arvokas kuin oma mielenterveys.
Vuodet olivat opettavaisia ja kerrytin niiden aikana runsaasti työkokemusta sekä opin arvokkaita työelämätaitoja. Sain hyväksiluettua lähes kaikki avoimen opintoni Itä-Suomesta Turkuun, mikä oli kirsikka kakun päälle opintojen alkaessa ja pääsinkin jatkamaan opintojani toisen vuosikurssin vauhdissa. Vaikka opiskelupaikka peruuntui useaan kertaan niin unelma opiskelupaikasta ei. Vuodet antoivat monta kertaa syyn luovuttaa, mutta kaikesta huolimatta lupasin katsoa, mitä voi tapahtua, jos en luovuta. Oikiksesta olen saanut uusia ystäviä, joiden kanssa nauttia huolettomasta opiskelijaelämästä ja pääsen vihdoin viettämään kauan odotettua vappua bolognanpunaiset haalarit päällä.
Mottoni on, että aloittaminen on ainut tapa onnistua. Joka vuosi keräsin itseluottamuksen rippeet ja yritin uudelleen. Hakukevään ei tarvitse onnistua täydellisesti, jotta voi päästä sisään. Sanotaan, että oikeustieteellisen vaikein tentti on päästä sisään. Pääsykokeen kysymyksiin ei voi vaikuttaa, mutta ainut asia, mihin voi itse vaikuttaa on, että yrittää jokaisena lukupäivänä parhaansa. Jokainen luettu päivä on askel kohti tiedekuntaa. Uskon vahvasti siihen, että tämä on juuri sun vuosi. Nähdään syksyllä Calonialla!
-Aura
Kurssille?
Etsitkö sopivaa valmennuskurssia? Meillä on aika monenlaisia, joten eiköhän täältä löydy!